Muotialan maailmanlaajuiset päästöt kasvoivat 6,3 prosenttia vuosien 2023 ja 2024 välillä, käy ilmi Apparel Impact Instituten ”Roadmap to Net Zero” -suunnitelman vuoden 2026 päivityksestä. Kyseessä oli toinen peräkkäinen vuotuinen kasvu; järjestö yhdistää kehityksen ensisijaisesti kasvavaan kuidunkulutukseen – erityisesti öljypohjaisen polyesterin osalta.
Havainto paljastaa kestävään muotiin liittyvän keskeisen ristiriidan. Tehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa edistävät hankkeet voivat vähentää yksittäisten tuotantolaitosten päästöjä, mutta kokonaispäästöt voivat silti kasvaa, jos tuotanto kasvaa nopeammin kuin nämä parannukset.
Brändilupauksista tehdasprojekteihin
Raportissa todetaan, että hiilestä irtautumisen seuraavan vaiheen on tapahduttava yksittäisten tuotantolaitosten tasolla. Tämä tarkoittaa yleisluonteisten sitoumusten muuttamista konkreettisiksi toimiksi – kuten lämmöntuotannon sähköistämiseksi, uusiutuvan sähkön hyödyntämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi – painottaen erityisesti kohteita, joissa energian ja lämmön kysyntä on suurinta.
Tekstiilien jatkojalostus toisen tason (Tier 2) tuotantolaitoksissa on erityisen merkittävää, sillä värjäys, viimeistely ja muut prosessit voivat vaatia huomattavia määriä lämpöenergiaa. Materiaalien vaihtamisella on merkitystä, mutta niin on myös kunkin tuotantovaiheen taustalla olevalla energiajärjestelmällä.
Raportti nostaa esiin esimerkkejä edistyksestä. PUMA ilmoitti, että uusiutuvat energialähteet kattoivat noin 33 % sen keskeisten tehtaiden energiankulutuksesta vuonna 2025, mikä ylitti yhtiön asettaman 25 %:n tavoitteen. Shenzhou International Group raportoi, että uusiutuvan sähkön osuus kokonaiskulutuksesta oli yli 60 % vuonna 2024 ja että yhtiön Scope 1- ja Scope 2 -päästöt vähenivät 16,8 % vuosien 2020 ja 2024 välillä. H&M Group vähensi paikan päällä hiilikattiloita käyttävien Tier 1-, Tier 2- ja Tier 3 -tason toimittajatehtaiden määrää: vuonna 2022 niitä oli 118, kun taas vuonna 2025 määrä oli laskenut kymmeneen.
Nämä esimerkit osoittavat, mikä on teknisesti mahdollista. Ne eivät todista, että koko ala on oikealla tiellä.
Rahoitusongelma on ketjun alkupäässä.
Suuri osa muotialan toiminnallisesta jalanjäljestä syntyy tavarantoimittajien tasolla, kun taas ostovoima ja kuluttajahintoihin sidotut katteet kertyvät usein muualle arvoketjussa. Tavarantoimittajilta saattaa puuttua kohtuuhintaista pääomaa, vakaita ostositoumuksia tai mahdollisuus hyödyntää puhdasta sähköä ja sähköverkkoinfraa.
Instituutti kehottaa siksi brändejä, rahoituslaitoksia, päätöksentekijöitä ja toteutuskumppaneita jakamaan taloudellisen ja toiminnallisen taakan. Ilman tällaista yhteistä linjausta toimittajalta saatetaan edellyttää investointeja pitkäikäisiin laitteisiin samalla, kun se kohtaa lyhyen aikavälin tilauksia ja hintapaineita.
Kyse ei ole vain teknologiaongelmasta. Kyse on siitä, kuka kantaa riskin, kuka saa taloudellisen hyödyn ja tukevatko kaupalliset sopimukset sitä muutosta, jota niillä markkinoidaan.
Absoluuttiset päästöt ovat todellinen tulostaulu.
Hiili-intensiteetti mittaa päästöjä vaatekappaletta, materiaalikiloa tai liikevaihtoyksikköä kohden. Nämä mittarit ovat hyödyllisiä, mutta ne voivat parantua samalla, kun kokonaispäästöt kasvavat. Ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää päästöjen absoluuttista vähentämistä – ei vain suhdeluvun parantamista kasvavan tuotantomäärän rinnalla.
Raportin neljä painopistettä liittyvät siten toisiinsa: hankkeiden toteuttaminen toimipaikkatasolla, toimittajien rahoittaminen, hyväksi todettujen ratkaisujen monistaminen sekä tuotannon kasvun hallinta samalla kun toteutetaan päästöjen absoluuttisia vähennyksiä.
Kiertotalousmallit voivat auttaa pidentämällä tuotteiden käyttöikää, parantamalla materiaalitehokkuutta ja vähentämällä neitseellisen kuidun kysyntää. Ne eivät kuitenkaan korvaa valmistavan teollisuuden energian nopeaa päästövähennystä.
– Mythic Mode näkökulma
Kestävä muoti muuttuu uskottavaksi, kun tarina siirtyy tuotelapuista infrastruktuuriin. Vaatteen jalanjälkeen vaikuttavat kuidut, lämpö, sähkö, tehdaslaitteisto, logistiikka sekä se, kuinka pitkään tuote pysyy käyttökelpoisena.
6,3 prosentin kasvu on toimialaa koskeva arvio, joka perustuu instituutin menetelmiin ja käytettävissä oleviin tietoihin; kyseessä ei ole täsmällinen, kaikkia tuottajia kattava selvitys. Arvion merkitys on suuntaa-antava ja toiminnallinen: järjestelmätason kasvu on ajamassa ohi yksittäisistä edistysaskelista.
Brändien kannalta ratkaisevaa ei enää ole se, voiko pilottihanke toimia. Kyse on siitä, pystytäänkö rahoituksen, hankintakäytäntöjen ja tehtaissa toteutettavien toimien avulla tekemään hyväksi havaituista ratkaisuista arkipäivää siinä mittakaavassa, jota ilmastotavoite edellyttää.